1334480384_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

             Lusikkaleipiä tein isoveljeni kaksikymppisille. Tilauksena oli jotakin pientä, koska juhlatkin olivat pienimuotoiset. 

Tekemisessä kesti yllättävän kauan, kun sopivan kokosia lusikoita ei meinannut löytyä ja jauhoinen taikina meinasi murentua aina leivinpaperille laskiessa. Uunissa leivät meinasivat helkeilla pinnalta mutta pysyivät kuitenkin ehjinä. Marmeladi olisi sopinut paremmin mansikkahillon sijasta, sillä hillo valui reunojen yli kun painoin osia kiinni toisiinsa. Vadelmahillo sen sijaan oli sopivan jämäkkää. 

Lusikkaleivistä ei siis tällä kertaa tullut niitä näteinpiä, mutta isoäideille ne toivat mieleen muistoja yhteisistä leivontahetkistä. Ja hyviksihän niitä kehuttiin, sehän se tärkeintä.

ONNEA RIKU!