Ikinä ei enää kengännauha-karkeilla koristelua!

Pitkään oli mielessä ollut tehdä äidille äitienpäivälahjaksi lankakeräkakku. Kaikki oli suunniteltu valmiiksi jo hyvissä ajoin ja maun olin valinnut äidille mieliseksi. Muutenhan kakku onnistuikin hyvin mutta Snöreistä oli inhottava muotoilla lankakerää kun se ei tahtonut taipua mieleni mukaisesti. Kuviosta olisi pitänyt tehdä pienempi jotta lopputulos ei olisi ollut liikaa esillä tai sitten nauhat olisi pitänyt pätkiä niin pieniksi että ne olisi voinut laittaa kulkemaan jonossa lankakerän muotoon... (jos..jos..)

Löysin pieniä minigrip-pusseja ja ajattelin niiden sopivan pienten spritsausten tekemiseen mutta siitä tulikin yhtä sotkemista kun pussin yläreunassa oli reikiä, joista suklaa valui ulos! 

Lopulta kakku löysi tiensä aamupalapöytään vaikka yhtään ei olisi haluttanut sitä siihen laittaa.. Onneksi halukkaita syöjiä löytyi runsaasti ja kakusta hävisi heti puolet . Taas kerran: harjoitusta, harjoitusta, niin hyvä tulee 

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!